Raha, välttämätön paha vai avain onneen?
Terve taas, tällä kertaa tälläisen ikuisuuskysymyksen parassa. Kaikkia meitä kiinnostaa raha, enemmän tai vähemmän. Toisille se tuntuu olevan kaikki kaikessa, kun taas osalle se on vain välttämätön paha jota joutuu silloin tällöin käyttämään. Kumpi on oikein, kumpi väärin?
Nykyään lähes kaikkeen tarvitsee rahaa, oli kyse sitten asumisesta, matkustamisesta, tai vapaa-ajan vietosta. Välillä tuntuu, ettei maailmassa ole mitään muuta. Mutta onko asia sitten oikeasti näin? Luin tässä taannoin entisen työkaverini lainaaman kirjan, Parempi ote omaan talouteen, ja voin kertoa, että yhden käden sormet eivät riittäneet laskemaan, kuinka monta virhettä olen elämäni aikana rahan suhteen tehnyt.
Yksi mielenkiintoinen kysymys koski kenkiä. Jos kysyttäisiin, että onko 100 euron kenkäpari halvempi kuin 40 euron kenkäpari, olisi hölmö vastatessaan kalliimman parin olevan halvempi. Mutta kun asiaa hieman tarkemmin miettii, tajuaa olevansa täysin väärässä.
En edes halua laskea sitä kesäkenkien määrää, jotka olen tassutellut puhki menneiden kesien aikana. Yleensä, kenkäpari maksoi 30-40 euroa, ja ne kestivät maksimissaan 3 kuukautta ennen roskikseen päätymistä. Pahimmillaan kesän aikana kului kolmet samanlaiset kengät puhki, jolloin 3 kuukauden käyttö maksoi yli 120 euroa. Järjetöntä. Jos läpi vuoden jatkaisi samalla taktiikalla, menisi kenkiin 480 euroa vuodessa. Kolikon kääntöpuolella ovat ostohinnaltaan kalliimmat, 100 euron nahkaiset vagabondin kävelykengät, jotka ostin vuonna 2012. Siihen päälle 30 eurolla kengänhoitotarvikkeita, jolloin kokonaissijoitus oli siis 130 euroa. Viiden vuoden käyttö tuli siis maksamaan _yhteensä_ 130 euroa, jolloin vuosihinnaksi muodostuu 26 euroa kuukaudessa. En tiedä lukijasta, mutta itseni tämä yllätti kyllä aivan housut kintuissa.
Toinen tärkeä pointti oli elektroniikan hankkimisesta, ja tästä taas omakohtainen esimerkki. Ostin toissavuonna iphone 6 plussan isolla muistilla, ja internetin ihmeellisen maailman mukaan sen listahinta oli karkeasti tuhat euroa. Kännykästä. En tietenkään ollut valmis maksamaan niin paljoa, joten etsin hopeisesta omenasta käytettyjen palstalta sopivaa vaihtoehtoa. Löysin kuin löysinkin 3kk vanhan, Soneralta ostetun puhelimen, jossa oli vielä 9kk takuuta jäljellä, suorakuoret, alkuperäinen pakkaus tarvikkeineen, ja vielä kirsikkana kakun päällä, toiset kuulokkeet. Ja tämä koko komeus jäi maksamaan 600 euroa, eli säästin 40 prosenttia ainoastaan sillä, että ostin tuotteen käytettynä. Tärkeä juttu, uusi on käytettyä sillä sekunnilla, kun se paketista avataan. Pieni, mutta samalla niin suuri asia.
Mutta itse asiaan palatakseni, pidän itseäni melko materialistisena ihmisenä. Pidän siisteistä vaatteista, applen valikoima on melko lailla koluttu läpi viime vuosina, ja on niitä mielenvikaisiakin ostoksia tullut tilipäivän jälkeen tehtyä, kuten pelikone. Tästä huolimatta, parin viime vuoden aikana on kuitenkin oppinut paljon uutta, ja alkaa pikkuhiljaa muodostua siitä, mikä on tarpeeksi, ja mikä on turhaa.
Näkökantani on se, että riittävä varallisuus mahdollistaa tulevaisuudessa taloudellisen vapauden, jota kautta pääsee elämään juuri sellaista elämää kuin itse haluaa. Aika on kuitenkin rajallista, ja siitä olisi hienoa ottaa kaikki ilo irti, etenkin kun elämänkaarensa Bäst Före-päiväys uhkaavasti lähestyy. Ihannetilanne olisi selviytyä opinnoista velattomana, jolloin opiskeluaikana sijoitettu ja tienattu pääoma olisi valmiina, kun ensiasunnon oston hetki koittaa.
Pidemmällä aikavälillä olisi parasta nostaa passiivisten tulonlähteiden osuus sille tasolle, että voisit itse päättää sen, miten, milloin, ja kuinka paljon töitä tulet tekemään. Mikään ei kuitenkaan tule yön yli, vaan pitkäjänteinen suunnittelu mahdollistaa sen, että tähän pisteeseen joskus pääsisi. Elämme kuitenkin Suomessa, jossa nälkäinen verokarhu ottaa eniten niiltä, jotka eniten tienaavat. On siis kaksi vaihtoehtoa:
A) Tienata juuri sen verran, mitä oma elintaso vaatii.
B) Tienata moninkerroin se, mitä oma elintaso vaatii.
Molemmissa haetaan samaa, vapautta elää elämäänsä niinkuin itse haluaa, ennemmin tai myöhemmin. Ollaan kuitenkin hetki rehellisiä itsellemme, elämässä on paljon, paljon muutakin kuin työnteko ja palkkapäivä, ja se tuntuu monella helposti unohtuvan, ja nostan itsekin käden pystyyn virheen merkiksi.
On asioita, jotka ovat tarpeellisia, mutta myös asioita, jotka ovat kivoja. Olemme vain ihmisiä, ja usein päädymme asioihin, jotka ovat kivoja. Yli varojensa on nykypäivänä helpompaa elää kuin koskaan, ja materia on surkea menestyksen mittari. Naapurin uudenkarhean mersun omistaa mitä luultavimmin (ainakin toistaiseksi) jokin rahoituslaitos. Oli se sitten vanhaherra Santander, tai kuka tahansa. Illuusio on helppo luoda, mutta usein sen takana on paljon, paljon ikäviä asioita. Turha kuluttaminen vie meitä vain syvemmälle siihen kuoppaan, jota ostoskassit kädessä kaivamme. Herää vain yksi kysymys - miksi?
Jos jollakin tapaa haluaisin sanomani vetää yhteen, niin raha on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tietenkin sitä aina tulee tarvitsemaan, mutta jokaisen tulee itse miettiä, mitä elämältään haluaa - niin nyt, kuin tulevaisuudessakin.
Toivottavasti tämä jonkinlaisia ajatuksia herätti!
Atte
