FOMO? JOMO?
Tätä olen viime aikoina miettinyt paljon. Varsinkin kun elämme päivästä toiseen elämää puhelimen ruudun takaa. Hyvä esimerkki viikonlopulta - Suomi voitti maailmanmestaruuden, ja juhlat jatkuivat päiväkausia. Vaikka itse oli meiningeissä mukana, silti halusi jatkuvasti tietää, miltä muilla paikkakunnilla näyttää. En varmasti ole ainoa, joka tuntee samoin. Ja tästä termi FOMO - fear of missing out.
Kuten joku viisas on joskus todennut, tieto lisää tuskaa. Tuntuu, että jatkuvasti vertaa tilanteita jossa itse on, niihin, missä joku muu on samalla hetkellä. Sama kuin kurkkisi aidan raosta jatkuvasti naapuriin, ja miettii, mitä ihmettä hän puuhaa. Ei mitään järkeä. Ei kaikessa pidä, eikä kannata olla mukana. Eikä myöskään kyseenalaistaa omaa tekemistään. Sosiaaliseen mediaan on aivan uskomattoman helppo luoda mielikuva siitä, kuinka älyttömän hauskaa ja mahtavaa jossakin on. Totuus on kuitenkin se, että se ei kerro tilanteesta koko totuutta.
Esimerkiksi ravintolaan meneminen on nykyään monille enemmän rasite kuin nautinto. Sen sijaan, että elettäisiin hetkessä, niin keskitytään saamaan se täydellinen Instagram-postaus, tai snäppi mystoryyn. Samalla ruoka jäähtyy, ja sosiaalinen kanssakäyminen jää vähälle. Kysymys kuuluu, miksi teemme tämän itsellemme?
Vaikka nykyteknologia mahdollistaakin sen, e ttä pystymme olla jatkuvasti yhteyksissä, niin kortilla on myös kääntöpuoli - se vie meitä kauemmaksi toisistaan. Miksi minun, tai sinun pitäisi kokea pahaa mieltä siitä, että joku toinen on jossakin, missä sinä et ole? Oli se sitten konsertti, ravintola, ulkomaanmatka, ihan mitä tahansa. Pitää osata nauttia myös siitä, että ei ole paikalla. Siihen ainakin haluan itse pyrkiä. JOMO on ihan ookoo! Joy of missing out. Nautitaan siitä, ettei tarvitse olla väenpaljouden keskellä, vaan saa vaikkapa lukea kirjaa kotonaan kaikessa rauhassa. Nautitaan siitä, ettei tarvitse jonottaa festarin baaritiskille ostamaan sitä viidentoista euron lonkeroa. Nautitaan niistä ihmisistä, jotka ympärillämme olevat, ja luodaan muistot mieliimme, ei kännykän kuvakansioon. Onkin hienoa nähdä, että yhä useammat ja useammat kampanjoivat älypuhelinlakkoja, jättävät puhelimet illallisilta pois, ja niin edespäin.
Ja tiedän, että tämä kuulostaa aivan hirveältä jeesustelulta ja konsultoinnilta, mutta sitä tämä ei ole. Nostan käden virheen merkiksi ensimmäisenä. Olin viime sunnuntaina kauppatorilla fiilistelemässä suomen voittoa, mutta nukkumaan käydessä viimeinen ajatus oli siitä, että pitäisikö sittenkin olla Mantan patsaalla tai vielä isommalla torilla. Siitä huolimatta, että olin ihan itse päättänyt, että missä haluan olla. Silti, kyseenalaistin itseäni ja mietin, että jäänkö jostakin paitsi. Ehkä jäin, ehkä en. Mutta mitä väliä sillä on? Olin missä olin, ja siinä se.
Jos kelaa vaikka oman elämän huippuhetkiä taaksepäin, niin ei niistä varmaan yhtäkään ole tullut ikuistettua. Ihmiset, jotka ovat hetkissä mukana olleet, ovat tehneet niistä juuri niin spesiaaleja. Niissä on eletty siinä hetkessä, miettimättä laittaako filtteriksi Valenciaa vai Hudsonia. Hyvät hetket tapahtuvat itsestään, elämällä. Olivat ne sitten kesällä tai talvella. Satoi tai paistoi, yksin tai yhdessä. Toiselle se on mieleenpainuva festarikeikka, toiselle se on kuvankaunis auringonlasku kesämökin rauhassa. Mutta ei verrata omia hetkiämme toisten hetkiin, siinä ei kukaan voita mitään. Nautitaan juuri niistä asioista, jotka itse koemme merkityksellisiksi. Varsinkin nyt, kun edessä on monille vuoden ainoa aika pysähtyä ja olla vaan.
Tähän pyrin keskittymään tänä kesänä - elämään enemmän tässä ja nyt. Käyttää kovalla työllä ansaittu kesäloma juuri niin kuin itse haluan, potematta epäröintiä tai huonoa omatuntoa siitä, olenko oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Älä sinäkään harmittele sitä, että et ole jossakin, vaan ole tyytyväinen siihen, että olet juuri siinä, juuri nyt. Nautitaan itse kukin tulevasta kesästä ja sen tuomasta ilosta, myös ilman sitä älypuhelinta!
Kuten joku viisas on joskus todennut, tieto lisää tuskaa. Tuntuu, että jatkuvasti vertaa tilanteita jossa itse on, niihin, missä joku muu on samalla hetkellä. Sama kuin kurkkisi aidan raosta jatkuvasti naapuriin, ja miettii, mitä ihmettä hän puuhaa. Ei mitään järkeä. Ei kaikessa pidä, eikä kannata olla mukana. Eikä myöskään kyseenalaistaa omaa tekemistään. Sosiaaliseen mediaan on aivan uskomattoman helppo luoda mielikuva siitä, kuinka älyttömän hauskaa ja mahtavaa jossakin on. Totuus on kuitenkin se, että se ei kerro tilanteesta koko totuutta.
Esimerkiksi ravintolaan meneminen on nykyään monille enemmän rasite kuin nautinto. Sen sijaan, että elettäisiin hetkessä, niin keskitytään saamaan se täydellinen Instagram-postaus, tai snäppi mystoryyn. Samalla ruoka jäähtyy, ja sosiaalinen kanssakäyminen jää vähälle. Kysymys kuuluu, miksi teemme tämän itsellemme?
Vaikka nykyteknologia mahdollistaakin sen, e ttä pystymme olla jatkuvasti yhteyksissä, niin kortilla on myös kääntöpuoli - se vie meitä kauemmaksi toisistaan. Miksi minun, tai sinun pitäisi kokea pahaa mieltä siitä, että joku toinen on jossakin, missä sinä et ole? Oli se sitten konsertti, ravintola, ulkomaanmatka, ihan mitä tahansa. Pitää osata nauttia myös siitä, että ei ole paikalla. Siihen ainakin haluan itse pyrkiä. JOMO on ihan ookoo! Joy of missing out. Nautitaan siitä, ettei tarvitse olla väenpaljouden keskellä, vaan saa vaikkapa lukea kirjaa kotonaan kaikessa rauhassa. Nautitaan siitä, ettei tarvitse jonottaa festarin baaritiskille ostamaan sitä viidentoista euron lonkeroa. Nautitaan niistä ihmisistä, jotka ympärillämme olevat, ja luodaan muistot mieliimme, ei kännykän kuvakansioon. Onkin hienoa nähdä, että yhä useammat ja useammat kampanjoivat älypuhelinlakkoja, jättävät puhelimet illallisilta pois, ja niin edespäin.Ja tiedän, että tämä kuulostaa aivan hirveältä jeesustelulta ja konsultoinnilta, mutta sitä tämä ei ole. Nostan käden virheen merkiksi ensimmäisenä. Olin viime sunnuntaina kauppatorilla fiilistelemässä suomen voittoa, mutta nukkumaan käydessä viimeinen ajatus oli siitä, että pitäisikö sittenkin olla Mantan patsaalla tai vielä isommalla torilla. Siitä huolimatta, että olin ihan itse päättänyt, että missä haluan olla. Silti, kyseenalaistin itseäni ja mietin, että jäänkö jostakin paitsi. Ehkä jäin, ehkä en. Mutta mitä väliä sillä on? Olin missä olin, ja siinä se.
Jos kelaa vaikka oman elämän huippuhetkiä taaksepäin, niin ei niistä varmaan yhtäkään ole tullut ikuistettua. Ihmiset, jotka ovat hetkissä mukana olleet, ovat tehneet niistä juuri niin spesiaaleja. Niissä on eletty siinä hetkessä, miettimättä laittaako filtteriksi Valenciaa vai Hudsonia. Hyvät hetket tapahtuvat itsestään, elämällä. Olivat ne sitten kesällä tai talvella. Satoi tai paistoi, yksin tai yhdessä. Toiselle se on mieleenpainuva festarikeikka, toiselle se on kuvankaunis auringonlasku kesämökin rauhassa. Mutta ei verrata omia hetkiämme toisten hetkiin, siinä ei kukaan voita mitään. Nautitaan juuri niistä asioista, jotka itse koemme merkityksellisiksi. Varsinkin nyt, kun edessä on monille vuoden ainoa aika pysähtyä ja olla vaan.
Tähän pyrin keskittymään tänä kesänä - elämään enemmän tässä ja nyt. Käyttää kovalla työllä ansaittu kesäloma juuri niin kuin itse haluan, potematta epäröintiä tai huonoa omatuntoa siitä, olenko oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Älä sinäkään harmittele sitä, että et ole jossakin, vaan ole tyytyväinen siihen, että olet juuri siinä, juuri nyt. Nautitaan itse kukin tulevasta kesästä ja sen tuomasta ilosta, myös ilman sitä älypuhelinta!
