PITÄÄKÖ OLLA TERVEELLÄ TAVALLA NAIIVI?
Morski, ja äärimmäisen hyvää itsenäisyyspäivän jälkeistä keskiviikkoa!
Kalenterissa pyörii lukema 7.12, ja kello on 9:53!
Mitä syksyyn, mitä tähän vuoteen - noh, kieltämättä aika paljon. Alkuvuodesta viimeisteltiin gradua ja haettiin töitä, toukokuussa lyötiin ekonomin paperit tassuun, kesällä fribailtiin ja saatiin töitä, syyskuussa reissattiin, lokakuussa irtisanouduttiin, marraskuussa käytiin katsomassa änäriä ja täytettiin 26 vuotta, ja joulukuussa lähdetään uusiin duuneihin. Ja oma verkkokauppakin (Kainalohysse) tuli lyötyä pystyyn elokuun lopulla! Aika hulinaa siis ollut, mutta oikein hyvä, ja eteenpäin menevä flow. Sijoitukset ovat menneet maailmantilanteesta johtuen melko päin persettä, mutta se nyt on elämää, ja kyllä ne sieltä palautuvat (Kiitos Putin ihan vitusti!)
Asia, josta tänään haluan höpötellä on se, että pitääkö olla tietyllä tavalla naiivi, että voi olla onnellinen? Kuulostaa absurdilta, mutta ainakin itse koen, että tässä on jonkinlainen punainen lanka - ainakin omassa elämässäni. Avataan vähän!
Eletään kuitenkin Suomessa, ja puhutaan hyvinvointiyhteiskunnasta - veroja maksetaan paljon, ja niiden päälle on rakennettu toimiva järjestelmä, joka pitää huolen siitä, että kaikilla on yhdenvertainen oikeus opiskella, hankkia tutkinto, päästä töihin, perustaa perhe, tehdä työura, ja lopulta jäädä eläkkeelle. Nuorempi sukupolvi (Gen Z/Millenniaalit) on kuitenkin alkanut sosiaalisen median myötä kyseenalaistaa tätä perinteistä mallia kovalla kädellä. Onko loppujen lopuksi tämä "turvallinen" reitti se, joka on tavoittelemisen arvoista, vai onko siellä aidan toisella puolella kuitenkin vihreämpää (ja vähemmän verotettavaa) ruohoa?
En tiedä kuinka moni näitä vapaa-ajallaan jaksaa pohtia, mutta itselläni ainakin on käynyt niin opiskeluvuosien, sijoittamisen ja työnteon aikana mielessä, että onko tämä oikeasti se malli, jota kohti pitäisi mennä. Ajatellaan nyt vaikkapa parikymppisiä, ketkä ovat täysin diginatiiveja, ylioppilaaksi on kirjoitettu suurin piirtein Snapchatissa ja TikTokit syntyvät käden käänteessä. Jo nyt meillä on nuoria vaikuttajia, sisällöntuottajia, ja erilaisia online-busineksen tekijöitä, joiden aikomus ei todellakaan ole mennä "oikeisiin töihin". Nopeat verkkoyhteydet avaavat aivan mielettömiä mahdollisuuksia tehdä töitä juuri sieltä käsin, mistä itse haluaa. Eikä tarvitse mennä niin äärimmäisyyksiin, että pitäisi olla digimarkkinointi-nomad tai dropshipping-moguli, vaan ihan yksinkertaisuudessaan esimerkiksi eri yhtiöiden asiakaspalvelutyöt voit tehdä ihan mistä tahansa. Jo nyt monet kotimaiset yhtiöt ovat avanneet toimipisteitä auringon alle vaikkapa Espanjaan, johon on helppo houkutella juroa kotimaista kansaa nautiskelemaan sitä D-vitamiinia suoraan auringosta.
Heck, meidänkin graduryhmässä oli yksi mestari Italian Toscanassa samaan aikaan kun itse kahlasin räntäsateessa muovikiekkojen perässä Lappeenrannassa. Opintojen suorittaminenkin on tehty äärimmäisen joustavaksi - osittain koronan, osittain teknologian kehityksen vuoksi. Tässä on mielestäni aivan törkeän hyviä juttuja työntekijälle ja opiskelijalle, mutta iso kuva on vähän pelottava. Tietoa on saatavilla rajattomasti, ja moni hyvin menestyvä havahtuu ennemmin tai myöhemmin siihen, että verotus on aivan liian karua korkeissa tuloluokissa, ja lähdetään etsimään ratkaisua muualta. Yksinkertaisimmillaan se menee siihen, että Helsingissä asuva ihminen ottaa vuokra-asunnon Tallinnasta, viettää 51% ajastaan jatkossa täällä (tehden edelleen samoja etätöitä yhtä nopealla internetillä), ja maksaa tuloveronsa Eestiin, sen sijaan, että maksaisi ne Suomeen. Rikas rikastuu, ja samalla veronmaksajia on vähemmän, ja vanhustenhoito, energiakriisi, tukipaketit, sosiaaliturvat (you name it) lankeavat suoraan sen valmiiksi pienituloisen/keskituloisen veronmaksajan niskaan, samaan aikaan kun varakas pyyhkii hummerinpalasia suupielistään ja kaataa Bollingeria vuorotellen kurkkuun ja vuorotellen syliin.
Kärjistystä, mutta tämä on ilmiö, joka on nyt jo käynnissä. Meillä on TIS-saarella pyörineitä hahmoja, jotka saavat tuhansia euroja kuukaudessa mainostamalla ulkomaisia kasinoita somessa, nuoria jotka tekevät OnlyFansilla pienen omaisuuden joka kuukausi, ja nauravat partaansa Maltan/Viron/Espanjan verotukseen. Eikä siinä, on hienoa, että leivän saamiseksi pöytään on enemmän keinoja kuin koskaan ennen, mutta mielestäni jokaisen olisi hyvä välillä pysähtyä ja kyseenalaistaa perinteisiä malleja, joita meille on opetettu pienestä pitäen.
Valmistuin itse toukokuussa LUT-yliopistosta, ja brändi on ollut pitkään "Curious people change the world". Ainakin itselläni se on tosi merkittävä, eteenpäin vievä ajatus jo pitkään. Ei ole ideana olla ärsyttävä vittupää, joka ihan periaatteesta haluaa olla kaikesta eri mieltä, mutta välillä vaan pysähtyä miettimään, että onko asia näin, vai onko jokin vaihtoehtoinen tapa nähdä ja kokea asiat - oli kyse sitten opinnoista, työnteosta, ja ylipäätään siitä, miten elämä oikein pitäisi viettää.
Tarvitseeko arjen olla niin arkea, ovatko indeksirahastot ja asuntosijoittaminen ainoa oikotie onneen, pitääkö ostaa asunto ja mennä naimisiin? Mitä juttuja sie oot kyseenalaistanut, ja miksi?
(littipeukku jos jaksoit lukea koko helahoitorimpsun)
